21.08.2007 - 23:18
Toden teolla.... eli tiistaikännit tuli vedettyä ja sen myötä typeriä tekstiviestejä Pojalle. Vittu, mitä touhua!!! Nyt jo tekis mieli pyytää joku lataamaan joku ase tuohon partsille ja vetäsemään liipasimesta, säilyis pahemmilta sydänsuruilta. Ei vaan jaksa uskoa mitenkään, että tästäkään tulisi yhtään mtn. Jolannan perinteinen juttu:( (yeah, that's me!).
Tyttöjen kera oli paljon hauskoja juttuja, eli jotain positiivista oli ilmassa, naurettu on paljon kaikesta huolimatta. Ja hienot bileet tulossa, luultavimmin lokakuussa...:)
Kun nyt vaan selviäisi sinne asti, ilman kyyneliä!
Taas, hmph!
Ai niin, kuka tulisi ja tiskaisi meiän tiskit?
19.08.2007 - 16:19
Poika tuli tänne perjantaina, ravintolaillan päätteeksi. Pussasi, halasi ja piti kiinni. Ja oli ihana. Täydellistä.
Lauantain otti kädestä kiinni ja sanoi "Nähdään". En tiedä oliko hyvä vai huono lausahdus. Haluaisin nähdä Pojan mahdollisimman pian uudestaan. Kumma ahdistavan ihana tunne jysähtää rinnassa, kun ajattelenkin sitä kosketusta.
Hmph!
16.08.2007 - 23:15
Lyhyesti sanottuna kaikki on viime aikoina ollut sekaisin, minä mukaan lukien. Yritän kamalasti tehdä asioita ja suunnitella tulevaa, mutta jotenkin kaikki kaatuu yllättäen ja harmillisen nopeasti omaan mahdottomuuteensa. En tiedä. Ja kulutan aivan liikaa rahaa siiderin ja oluen ja tietenkin tupakan hankintaan. Sekin vituttaa. Paljon.
Kaikenmoista on tässä ollut, festareita, konsertteja, bileitä ja töitä... Kaikki vaan menee eteenpäin. Ihastunutkin olen, mutta tiedä häntä, tuskin se mihinkään etenee. Poika jo kerran ehdotti jotain (muistaakseni), mutta teilasin ehdotuksen humoristisen tylysti.... ja vasta kaksi päivää sen jälkeen tajusin virheeni...hei, minkä päästin silloin käsistäni. Voih ja typerä Jolanta!
Ikävöin valtavasti jotain, tasan tarkkaan en tiedä mitä. Haluaisin valtavasti, että joku koskisi minuun, halaisi ja pussaisi. Niinkuin joskus ennnen.
17.07.2007 - 18:17
ollunna viimoset päivät! Tänään kämpän siivousta ja valitettavasti muutama mieltä/ajatuksia rentouttava/ ahdistava siideri :/
Viimenen viikko on ollut aikamoista hulinaa, pitänyt huristella ympäri Uuttamaata, auto on hajonnut, sain (ostin) uuden tv:n, on ollut sukujuhlat, Metallican konsertti, shoppailua ja tietysti päivisin täysiä päiviä työpaikalla.... ei ihme, että kämppä on ollut jo pari päivää kuin pommin jäljiltä. Kuka sen sotkee??? Ilm. minä aina tässä ohimennen poiketessa ja aina voi osoittaa syyttävän sormen elukoita kohti, nehän ne pirulaiset sotkee mm. kaikki mun astiat ja jättää likapyykit lattialle. Niinpä.
Alkomahoolin vähentäminen ei nyt ole sujunut ihan niinkuin olen suunnitellut, mutta toisaalta olen jonkun verran kyennyt vähentämään.... tosin lauantain sukukemuissa tuli otettua hieman vähemmän, mutta sielläpä ei sentään tullut rahoja tuhlattua moiseen. Onneksi oli rikkaat sukulaiset paikalla ja boolia:) Henkisesti pelkäsin kyseisiä juhlia aika tavalla, ollut sen verran sekavaa viime aikoina tän meän suvun kanssa tää touhu...mm. sanasotaa tädin kanssa tuossa viime vuoden loppupuolella. Mutta onneksi kaikki meni oikein mukavasti ja tätikin pyyteli anteeksi viime syksyn purkauksiaan. Tuli äärimmäisen hyvä mieli. Täti on ollut aina yksi rakkaimmista ihmisistä mun elämässä, ja on harmittanut ihan pirusti, kun välit on ollut hieman tulehtuneet. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin.
Pyykkitupaan, MARS!!!!
08.07.2007 - 12:29
Itsestäni. Näin äkkiseltään voisin väittää että tämä oli ensimmäinen täysin selvä viikonloppu ehkä noin kahteen vuoteen, jos unohdetaan yksi viikonloppu tuossa talvella, kun makasin kuumehoureissani viikon sängyn pohjalla, sattuneesta syystä en juonut silloin. Tuntuu mukavalta. Tätä kun vaan jaksaisi, tämä tekisi hyvää.
Ja eihän tuo juominen ole mitään viikonloppupainotteista ollut, vaan kyllä siideri ja olut on maistunut viikollakin, liiankin hyvin. Luultavasti olen tyypillinen iltatissuttelija, joka nauttii olla itekseen ja kokea nousuhumalan tuoman huuman omassa päässään. Miten hyvältä ja loistavalta elämä ja oma yksilöllisyys silloin tuntuukaan. Kaikki on mahdollista. Mutta sitten, yksi olut liikaa, ja totuus onkin taas siinä käden ulottuvilla. Sitten nukkumaan, aamulla paska fiilis fyysisesti ja psyykkisesti, luistetaan töistä ja opinnoista, eli valmistaudutaan kotona lepäämällä sen seuraavan pullon avaamiseen. Ja heti kun kun olo on jees, ni sittepä voi taas kokea olevansa voittaja.
Eli tällasestä piinasta pyrin eroon ja toivon elämänlaatuni paranevan monin tavoin. Ajatuksena olisi myös alotella pientä kunnon kohotusta, eli mahdollisesti lenkkeilyä (siis ihan juosten!) ja syksymmällä olisi kuntasalimeiningit edessä. Näillä plääneillä Jolannan pitäis olla aika uuden näköinen ilmestys jouluun mennessä! Jospa jonain päivänä voisin mainita olevani edes hitusen urheilullinen, jos vaikka innostuisin jonkin näkösen deitti-ilmoituksen jonnekin tänne netin ihmeelliseen maailmaan luomaan. Hehe, sekin vielä. Todellakin uudenlaisen elämän alottelua suunnitteilla. Mutta kai kaikki keinot on sallittuja, jos sitä prinssiä tässä vielä itselleen halajaa.
Tänään on hyvä päivä, sateesta huolimatta. Nyt keitän kahvia, teen ihania voileipiä ja keskitys sunnuntain Hesarin lukemiseen:)
08.07.2007 - 00:05
Aloitan blogini ensimmäisellä meemilläni, joka näyttää nyt pyörivän monessakin blogissa. Toimikoon samalla itseni esittelynä:).
Jolannan faktat, olkaa hyvät!
1. Olen 32-vuotias, mutta näytän kuulemma huomattavasti nuoremmalta. Joskus se on kiva ja toisinaan se on rasite.
2. En ole saavuttanut elämässäni läheskään kaikkea mitä olisin halunnut, siitä seurauksena ahdistusta ja panikointia.
3. Olen ollut sinkkuna yli kuusi vuotta.
4. Rakastan eläimiä, enkä syö niitä.
5. Poltan tupakkaa ja humallun, molempia liikaa ja liian usein. Tästä pyrin eroon.
6. Asun Helsingissä, tehden töitä ja opiskellen.
7. Olen liian kiltti ja ystävällinen ihminen. Esimerkiksi sana EI tulee suustani liian harvoin.
